Maailma on monin tavoin murroksessa. Nopea digitalisaatio heijastuu joka elinkeinoelämän alueelle. Ostokäyttäytyminen, työn vaatimukset ja odotukset, koulutuksen käytännöt, sekä ympäröivä kulttuuri muuttuu ja siinä voi olla yritysten haastava pysyä perässä. Kivijalkaliikkeet, etenkin pienissä kaupungeissa voivat huonosti. Ihmiset ostavat tavaransa ostoskeskuksista ja netistä. Pitää olla koko ajan valppaana ja valmiina muuntamaan käytäntöjä uusiin, perinteisen toistuvan arjen perusturvallisuus on kyseenalaistettu.

Koulutuksessa rohkaistaan yhä itsenäisempään työntekoon. Harjoittelujaksoja on paljon ja käytännössä opiskelijat voivat räätälöidä saman ammattinimikkeen alle hyvinkin erilaisia taitoja. Innovatiivisuutta korostetaan ja yrittäjyyteen rohkaistaan. Kuitenkin yrittäjän arki tänä päivänä on todella haasteellinen ja epäsuhdassa palkansaajien turvaan. Monikansalliset suuryhtiöt pakoilevat verottajaa, sekä työnantajamaksuja, mikä tuo epäsuhdan tavallisen yrittäjän mahdollisuuksiin pärjätä kilpailussa. Tähän vastaus on tiukempi lainsäädäntö verokikkailulle ja perustulo.

Free-yrittäjyys on freelancereille, kevyt-, mikro- ja pienyrittäjille räätälöity perustoimeentulon takaava idea. Perustulopohjalla voi tehdä taiteilijan, muusikon ym luovien alojen töitä helposti. Myös pihatalkkarina toimiminen naapurustossa, korjausompelut, lehtikirjoitukset, ammattiurheilu jne satunnaisten ja kausiluontoisten erisuuruisten tulojen kanssa eläminen onnistuu kivuttomasti. Monilla yrittäjillä tilanne keikkuu rajamaastossa, jossa toisinaan töitä on niin paljon, että yrittäjän status on ainoa mahdollinen ja toisinaan tilauksia ei tule, töitä ei ole ja yrittäjä putoaa perusturvan ulottumattomiin. Systeemistä pitää luoda niin yksinkertainen ja helppo, ettei edes kirjanpitäjää tarvitse välttämättä palkata, vaan tulo- ja menotositteet voi kirjata suoraan verottajan palveluun, josta tulostettavan palkkanauhan kanssa voi korjata perustuloa.

Yrityskylä taas on visio digiyhteisöistä, jotka tuovat jo olemassa olevan, facebookissa toimivan lähiruoan välitys ”reko” -toripalvelun tavoin työnsuorittajat ja palvelun käyttäjät yhteen. Virtuaalikylässä paikalliset ihmiset voivat kohdata ja vaihtaa ja ostaa palveluita. Innokkaimmilla ja aktiivisimmilla kunnilla voi olla oma paikallisvaluutta käytössä. Tässä kohtaa lukija valpastuu: entä verot? Näkemykseni on, että ihmiset edelleen käyttävät verotettujakin palveluita, vaikka naapuruston vaihtokauppa mahdollistetaan ja sitä helpotetaan.

Viime vuosina on menty äärimmäisyyksiin veroahneudessa. Partiolaisten joulukalentereista tai koululaisten pinsseistä ei enää voi tienata myyjä itselleen polkupyörärahoja. Talkoolaisille hernekeittoa saa kai vielä tarjota, mutta palkkaa vastaavaa lahjaa ei saa antaa, tai siitä pitäisi maksaa verot ja työnantajan sivukulut. Tämä lopulta tukahduttaa yhteistoimintaa ja esimerkiksi passivoi lapsia ja on riistänyt heiltä mahdollisuuden oppia yrittäjyyden perusasioita, eli aktiivista markkinointia.

Yrittäjyyden suuria haasteita tällä hetkellä ovat esimerkiksi oma tai työntekijän sairastuminen, työntekijöiden palkkaamiseen liittyvät riskit ja tappiokuukaudet kausitöissä. Näistä kaikista voisi yhteiskunta ottaa kopin ja sen jälkeen yrittäjyys olisi luonteeltaan kevyempää. Valtion pitäisi maksaa sairaspäivärahaa sekä yrittäjälle, että työntekijöille 1. päivästä alkaen, jolloin yrittäjäkin voisi levätä, työntekijän sairastuessa tilalle voisi palkata sijaisen ja esimerkiksi päihdeongelmiin puututtaisiin paremmin, kun krapulapäivistä vastaisikin valtio. Tappiollisiin aikoihin perustulossa olisi vastaus.

Yhteiskunnan on aika ottaa koppi yrittäjyyden käytännön haasteista. Kevytyrittäminen eri muodoissa on itsenäisten ja innovatiivisten kansalaisten tulevaisuutta maailmassa, jossa infrastruktuurit on jo luotu. Maailma on valmis, nautitaan elämästä! Tehdään yhdessä ja yksin, ideoidaan ja toteutetaan! Visioimani tulevaisuuden yhteiskunta pyörii innokkaana ja hyvinvoivana yhteisönä kiertoradallaan!

MAAILMANPARANNUS LÄHTEE SYDÄMESTÄ <3

Artikkeli Vaaliteemat auki: Ideoiva visionääri – perustulo ja free-yrittäminen julkaistiin ensimmäisen kerran Lotta Laaksonen.