Maailma on monin tavoin murroksessa. Nopea digitalisaatio heijastuu joka elinkeinoelämän alueelle. Ostokäyttäytyminen, työn vaatimukset ja odotukset, koulutuksen käytännöt, sekä ympäröivä kulttuuri muuttuu ja siinä voi olla yritysten haastava pysyä perässä. Kivijalkaliikkeet, etenkin pienissä kaupungeissa voivat huonosti. Ihmiset ostavat tavaransa ostoskeskuksista ja netistä. Pitää olla koko ajan valppaana ja valmiina muuntamaan käytäntöjä uusiin, perinteisen toistuvan arjen perusturvallisuus on kyseenalaistettu.

Koulutuksessa rohkaistaan yhä itsenäisempään työntekoon. Harjoittelujaksoja on paljon ja käytännössä opiskelijat voivat räätälöidä saman ammattinimikkeen alle hyvinkin erilaisia taitoja. Innovatiivisuutta korostetaan ja yrittäjyyteen rohkaistaan. Kuitenkin yrittäjän arki tänä päivänä on todella haasteellinen ja epäsuhdassa palkansaajien turvaan. Monikansalliset suuryhtiöt pakoilevat verottajaa, sekä työnantajamaksuja, mikä tuo epäsuhdan tavallisen yrittäjän mahdollisuuksiin pärjätä kilpailussa. Tähän vastaus on tiukempi lainsäädäntö verokikkailulle ja perustulo.

Free-yrittäjyys on freelancereille, kevyt-, mikro- ja pienyrittäjille räätälöity perustoimeentulon takaava idea. Perustulopohjalla voi tehdä taiteilijan, muusikon ym luovien alojen töitä helposti. Myös pihatalkkarina toimiminen naapurustossa, korjausompelut, lehtikirjoitukset, ammattiurheilu jne satunnaisten ja kausiluontoisten erisuuruisten tulojen kanssa eläminen onnistuu kivuttomasti. Monilla yrittäjillä tilanne keikkuu rajamaastossa, jossa toisinaan töitä on niin paljon, että yrittäjän status on ainoa mahdollinen ja toisinaan tilauksia ei tule, töitä ei ole ja yrittäjä putoaa perusturvan ulottumattomiin. Systeemistä pitää luoda niin yksinkertainen ja helppo, ettei edes kirjanpitäjää tarvitse välttämättä palkata, vaan tulo- ja menotositteet voi kirjata suoraan verottajan palveluun, josta tulostettavan palkkanauhan kanssa voi korjata perustuloa.

Yrityskylä taas on visio digiyhteisöistä, jotka tuovat jo olemassa olevan, facebookissa toimivan lähiruoan välitys ”reko” -toripalvelun tavoin työnsuorittajat ja palvelun käyttäjät yhteen. Virtuaalikylässä paikalliset ihmiset voivat kohdata ja vaihtaa ja ostaa palveluita. Innokkaimmilla ja aktiivisimmilla kunnilla voi olla oma paikallisvaluutta käytössä. Tässä kohtaa lukija valpastuu: entä verot? Näkemykseni on, että ihmiset edelleen käyttävät verotettujakin palveluita, vaikka naapuruston vaihtokauppa mahdollistetaan ja sitä helpotetaan.

Viime vuosina on menty äärimmäisyyksiin veroahneudessa. Partiolaisten joulukalentereista tai koululaisten pinsseistä ei enää voi tienata myyjä itselleen polkupyörärahoja. Talkoolaisille hernekeittoa saa kai vielä tarjota, mutta palkkaa vastaavaa lahjaa ei saa antaa, tai siitä pitäisi maksaa verot ja työnantajan sivukulut. Tämä lopulta tukahduttaa yhteistoimintaa ja esimerkiksi passivoi lapsia ja on riistänyt heiltä mahdollisuuden oppia yrittäjyyden perusasioita, eli aktiivista markkinointia.

Yrittäjyyden suuria haasteita tällä hetkellä ovat esimerkiksi oma tai työntekijän sairastuminen, työntekijöiden palkkaamiseen liittyvät riskit ja tappiokuukaudet kausitöissä. Näistä kaikista voisi yhteiskunta ottaa kopin ja sen jälkeen yrittäjyys olisi luonteeltaan kevyempää. Valtion pitäisi maksaa sairaspäivärahaa sekä yrittäjälle, että työntekijöille 1. päivästä alkaen, jolloin yrittäjäkin voisi levätä, työntekijän sairastuessa tilalle voisi palkata sijaisen ja esimerkiksi päihdeongelmiin puututtaisiin paremmin, kun krapulapäivistä vastaisikin valtio. Tappiollisiin aikoihin perustulossa olisi vastaus.

Yhteiskunnan on aika ottaa koppi yrittäjyyden käytännön haasteista. Kevytyrittäminen eri muodoissa on itsenäisten ja innovatiivisten kansalaisten tulevaisuutta maailmassa, jossa infrastruktuurit on jo luotu. Maailma on valmis, nautitaan elämästä! Tehdään yhdessä ja yksin, ideoidaan ja toteutetaan! Visioimani tulevaisuuden yhteiskunta pyörii innokkaana ja hyvinvoivana yhteisönä kiertoradallaan!

MAAILMANPARANNUS LÄHTEE SYDÄMESTÄ <3

Artikkeli Vaaliteemat auki: Ideoiva visionääri – perustulo ja free-yrittäminen julkaistiin ensimmäisen kerran Lotta Laaksonen.

Yrittäjän VAPAUS vs yrittäjän PAINEET – mitä voisi olla moderni pienyrittäjyys?

Kouluissa houkutellaan nuoria aloittamaan omia firmoja, pakollisia yrittäjyysopintoja on joka alalla. Yrityksen perustaminen on tehty helpoksi, kouluaikana sen voi tehdä menettämättä mitään tukia (paitsi starttirahaa et enää myöhemmin samalle idealle saa vaikka olisit “vasemmalla kädellä” myynyt joulumarkkinoilla tuotteita ja siihen perustanut toiminimen ja koulun jälkeen haluaisit aloittaa sen vakavammin).

Sanotaan, että saat puoli vuotta starttirahaa – suurin osa yrityksestä tarvitsee sen verran investointeja, että usein niitä rahoitetaan tuolla “elämiseen tarkoitetulla” starttirahalla. Uusi yrittäjä on innoissaan ja tekee kaikkensa yrityksen eteen, niin kuin pitääkin – ja on pakko. Sillä hyvin pian iskee armoton totuus: yelit, tyelit, alvit, vakuutukset, työnantajamenot, kiinteät kulut, juoksevat kulut, laitteet menee rikki, tarvitset sitä tätä tota, markkinointiin pitää panostaa, palkata ulkopuolisia ammattilaisia eri aloilta… Kaiken kaikkiaan maksuja on paljon enemmän, kuin olisit koskaan kannattavuuslaskelmissasi uskaltanut kuvitella!

Yrittäjän vapaus muuttuu raatamiseksi, jossa numerot ovat koko ajan askeleen edellä ja stressikerroin nousee. Ehkä olet ottanut ison lainan, etkä voi luovuttaa, vaikka kaikki näyttäisi kaatuvan, alat katsoa netistä extratöiksi jotain nopeita siivouskeikkoja tai henkilökohtaisen avustajan töitä, mitkä pystyisi ehkä jotenkin sovittamaan yrittäjyyden kanssa yhteen.

Takaisin otsikkoon! Mitä voisi olla turvallinen moderni pienyrittäjyys?

Pienyrittäjyyden tuki tulee nähdä myös työllisyystoimena. Pienyrittäjät ovat ja tulevat olemaan jatkossa yhä suurempi työllistäjä ja meidän tulisi tukea heidän jaksamistaan, osaamisen kehittämistä, sekä byrokratian helpottamista niin, että heillä on paremmat resurssit toimia hyvinä työnantajina ja työllistää itsensä!

Starttirahan tuki on suurinpiirtein sama, kuin työmarkkinatuki. Starttirahaa (perustulo toimii samalla idealla) tai ehkä se pitäisi uudelleen nimetä yrittäjäturvaksi, pitäisi yrittäjän voida saada aina, kun firman tuotto painuu lähelle pakkaspistettä, eikä varaa omaan palkanmaksuun ole. Yrittäjät pitäisi nähdä tässä tärkeinä työllistäjinä, joiden avulla myös verovarat pyörivät valtion ja kunnan kannalta edulliseen suuntaan. Jos firma pysyy pystyssä ja saa työntekijöiden palkat maksettua ollaan jo tällä kädenojennuksella pitemmässä kaavassa valtiontalouden näkökulmasta plussan puolella.

Arvonlisäveroprosentit tulisi tarkistaa uudelleen. Alojen, joilla katteet ovat kiven alla ja jotka samalla tukevat ekologista hyvinvointiamme ja kansansivistystä – esimerkiksi käsityöläisyys, korjaus- ja kierrätystoiminta, luomusertifioidut tuotteet, kurssittaminen – tulisi saada ALV-helpotuksia.

“Perhepäivähoitaja”-systeemiä pitäisi laajentaa kunnallisesti eri aloille. Tässä visioin uutta systeemiä, jossa kunnassa toimisi elinkeinon tukihenkilö, joka eri aloilla auttaisi yrittäjiä ja kunta tarjoaisi alustan erilaisiin ostotarpeisiin, jolloin yrittäjän vastuu helpottuisi. Tämä voisi toimia koulukuljetuksissa, erilaisissa sosiaalipalveluissa, vanhusten huollossa, talonmiehillä jne. Osa näistä palveluista toimii tällä hetkellä vuotuisen kilpailutuksen kautta, joka on sekä asiakkaalle, että yrittäjälle raskasta. Pitää saada selkeämmin määritellyt sopimukset, joiden jatkuvuus on taattu.

Palkkatukijärjestelmää tulisi uusia lisätyin mahdollisuuksin. Yleishyödyllisten yhdistysten palkkatukimäärärahoja tulisi lisätä niin, että ne eivät loppuisi heti keväällä kesken. Tässä voisi olla tasapainotusta esimerkiksi uudesta 80% tuesta, joka olisi haettavissa ympäri vuoden. Tässä työntekijälle ja järjestölle jäisi pieni tulosvastuu, mutta tuet jakaantuisivat tasaisemmin. Oppisopimuksessa palkkatuki tulisi saada koko sopimuksen ajalle. Tässä valtiontalouden näkökulmasta säästetään kuitenkin koulutusrahoista ja samalla myös tuetaan osaamisen jatkuvuutta ja yrityksiä. Muutenkin palkkatukikautta tulisi pidentää vuoteen – puolen vuoden jälkeen tukea voisi alentaa 10% – tällöin työpaikkoihin saataisiin entistä parempi jatkuvuus. Tavallisin palkkatuki on 30%, joka käytännössä kattaa juuri ja juuri palkkojen sivukulut, mutta kuitenkin valtio saa verotuloja enemmän ja myös valtion kassasta säästyy työttömyystuet, eli työllistävänä toimena palkkatuki on erinomainen väline, yrittäjälle tärkeä ja merkittävä apu ja työttömyyden kukistamiseen yksi tärkeimmistä ja parhaiten toimivista systeemeistä.

Lisäksi sairaspoissaolojen ja äitiys/isyyslomien korvaaminen tulisi siirtää kokonaan valtiolle. Sairapäiväraha 1. päivästä alkaen, jolloin yrittäjällä on mahdollisuus välittömästi palkata sijainen samalla palkalla, ilman, että tilanne vaarantaa yrityksen taloutta tai yrittäjä itse päätyy tekemään tuplavuoroa. Äitiyslomat eivät saisi millään tavoin vaikuttaa yrittäjän tilanteeseen, sillä tämä luo ainoastaan sen paineen, ettei tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevat yrittäjät palkkaa alle 40-vuotiaita naisia.

Pienyritykset pitäisi nähdä valtiossamme suurena mahdollisuutena – taseen pääomana! Yrittäjistä huolenpito on työntekijöistä huolenpitoa! Vastakkainasettelu näissä kahdessa ryhmässä pitää unohtaa ja nähdä yrittäjät ja palkansaajat yhteistyössä rakentamassa hyvinvointiamme.

MAAILMANPARANNUS LÄHTEE SYDÄMESTÄ <3

Artikkeli Turvallinen yrittäjyys julkaistiin ensimmäisen kerran Lotta Laaksonen.