Eilen tein töitä 24/7, talous, velat ja vastuu stressaa… ja tänään istun aamulla kahvilassa kirjoittamassa, vein juuri lapset kouluun, taidan lähteä sienestämään!
Yrittäjän VAPAUS vs yrittäjän PAINEET – mitä voisi olla moderni pienyrittäjyys?
Kouluissa houkutellaan nuoria aloittamaan omia firmoja, pakollisia yrittäjyysopintoja on joka alalla. Yrityksen perustaminen on tehty helpoksi, kouluaikana sen voi tehdä menettämättä mitään tukia (paitsi starttirahaa et enää myöhemmin samalle idealle saa vaikka olisit “vasemmalla kädellä” myynyt joulumarkkinoilla tuotteita ja siihen perustanut toiminimen ja koulun jälkeen haluaisit aloittaa sen vakavammin).
Sanotaan, että saat puoli vuotta starttirahaa – suurin osa yrityksestä tarvitsee sen verran investointeja, että usein niitä rahoitetaan tuolla “elämiseen tarkoitetulla” starttirahalla. Uusi yrittäjä on innoissaan ja tekee kaikkensa yrityksen eteen, niin kuin pitääkin – ja on pakko. Sillä hyvin pian iskee armoton totuus: yelit, tyelit, alvit, vakuutukset, työnantajamenot, kiinteät kulut, juoksevat kulut, laitteet menee rikki, tarvitset sitä tätä tota, markkinointiin pitää panostaa, palkata ulkopuolisia ammattilaisia eri aloilta… Kaiken kaikkiaan maksuja on paljon enemmän, kuin olisit koskaan kannattavuuslaskelmissasi uskaltanut kuvitella!
Yrittäjän vapaus muuttuu raatamiseksi, jossa numerot ovat koko ajan askeleen edellä ja stressikerroin nousee. Ehkä olet ottanut ison lainan, etkä voi luovuttaa, vaikka kaikki näyttäisi kaatuvan, alat katsoa netistä extratöiksi jotain nopeita siivouskeikkoja tai henkilökohtaisen avustajan töitä, mitkä pystyisi ehkä jotenkin sovittamaan yrittäjyyden kanssa yhteen.
Takaisin otsikkoon! Mitä voisi olla turvallinen moderni pienyrittäjyys?
Pienyrittäjyyden tuki tulee nähdä myös työllisyystoimena. Pienyrittäjät ovat ja tulevat olemaan jatkossa yhä suurempi työllistäjä ja meidän tulisi tukea heidän jaksamistaan, osaamisen kehittämistä, sekä byrokratian helpottamista niin, että heillä on paremmat resurssit toimia hyvinä työnantajina ja työllistää itsensä!
Starttirahan tuki on suurinpiirtein sama, kuin työmarkkinatuki. Starttirahaa (perustulo toimii samalla idealla) tai ehkä se pitäisi uudelleen nimetä yrittäjäturvaksi, pitäisi yrittäjän voida saada aina, kun firman tuotto painuu lähelle pakkaspistettä, eikä varaa omaan palkanmaksuun ole. Yrittäjät pitäisi nähdä tässä tärkeinä työllistäjinä, joiden avulla myös verovarat pyörivät valtion ja kunnan kannalta edulliseen suuntaan. Jos firma pysyy pystyssä ja saa työntekijöiden palkat maksettua ollaan jo tällä kädenojennuksella pitemmässä kaavassa valtiontalouden näkökulmasta plussan puolella.
Arvonlisäveroprosentit tulisi tarkistaa uudelleen. Alojen, joilla katteet ovat kiven alla ja jotka samalla tukevat ekologista hyvinvointiamme ja kansansivistystä – esimerkiksi käsityöläisyys, korjaus- ja kierrätystoiminta, luomusertifioidut tuotteet, kurssittaminen – tulisi saada ALV-helpotuksia.
“Perhepäivähoitaja”-systeemiä pitäisi laajentaa kunnallisesti eri aloille. Tässä visioin uutta systeemiä, jossa kunnassa toimisi elinkeinon tukihenkilö, joka eri aloilla auttaisi yrittäjiä ja kunta tarjoaisi alustan erilaisiin ostotarpeisiin, jolloin yrittäjän vastuu helpottuisi. Tämä voisi toimia koulukuljetuksissa, erilaisissa sosiaalipalveluissa, vanhusten huollossa, talonmiehillä jne. Osa näistä palveluista toimii tällä hetkellä vuotuisen kilpailutuksen kautta, joka on sekä asiakkaalle, että yrittäjälle raskasta. Pitää saada selkeämmin määritellyt sopimukset, joiden jatkuvuus on taattu.
Palkkatukijärjestelmää tulisi uusia lisätyin mahdollisuuksin. Yleishyödyllisten yhdistysten palkkatukimäärärahoja tulisi lisätä niin, että ne eivät loppuisi heti keväällä kesken. Tässä voisi olla tasapainotusta esimerkiksi uudesta 80% tuesta, joka olisi haettavissa ympäri vuoden. Tässä työntekijälle ja järjestölle jäisi pieni tulosvastuu, mutta tuet jakaantuisivat tasaisemmin. Oppisopimuksessa palkkatuki tulisi saada koko sopimuksen ajalle. Tässä valtiontalouden näkökulmasta säästetään kuitenkin koulutusrahoista ja samalla myös tuetaan osaamisen jatkuvuutta ja yrityksiä. Muutenkin palkkatukikautta tulisi pidentää vuoteen – puolen vuoden jälkeen tukea voisi alentaa 10% – tällöin työpaikkoihin saataisiin entistä parempi jatkuvuus. Tavallisin palkkatuki on 30%, joka käytännössä kattaa juuri ja juuri palkkojen sivukulut, mutta kuitenkin valtio saa verotuloja enemmän ja myös valtion kassasta säästyy työttömyystuet, eli työllistävänä toimena palkkatuki on erinomainen väline, yrittäjälle tärkeä ja merkittävä apu ja työttömyyden kukistamiseen yksi tärkeimmistä ja parhaiten toimivista systeemeistä.
Lisäksi sairaspoissaolojen ja äitiys/isyyslomien korvaaminen tulisi siirtää kokonaan valtiolle. Sairapäiväraha 1. päivästä alkaen, jolloin yrittäjällä on mahdollisuus välittömästi palkata sijainen samalla palkalla, ilman, että tilanne vaarantaa yrityksen taloutta tai yrittäjä itse päätyy tekemään tuplavuoroa. Äitiyslomat eivät saisi millään tavoin vaikuttaa yrittäjän tilanteeseen, sillä tämä luo ainoastaan sen paineen, ettei tiukassa taloudellisessa tilanteessa olevat yrittäjät palkkaa alle 40-vuotiaita naisia.
Pienyritykset pitäisi nähdä valtiossamme suurena mahdollisuutena – taseen pääomana! Yrittäjistä huolenpito on työntekijöistä huolenpitoa! Vastakkainasettelu näissä kahdessa ryhmässä pitää unohtaa ja nähdä yrittäjät ja palkansaajat yhteistyössä rakentamassa hyvinvointiamme.
