Hyvinvointialueen strategiaa luotaessa suurin osa valtuutetuista nosti esiin ennaltaehkäisyn tärkeyden. Kun puhutaan syrjäytymisen, päihde- ja mielenterveysongelmien, sekä lastensuojelun sijoitusten ennaltaehkäisystä, yksi tärkeimmistä juurisyistä, joihin tulisi paneutua varhaisessa vaiheessa, on neuropsykiatristen häiriöiden hoito.
Autisminkirjo ja neuropsykiatriset häiriöt – toisin sanoen mm ADHD, ADD, asperger, OCD, tourette, ym – ovat nousseet keskusteluun viime aikoina yhä laajemmin. Esiintyvyys on olut kautta aikain sama, vaikka diagnooseja tehdään nyt kasvavasti enemmän. On opittu tunnistamaan autisminkirjon diagnoosit ja saadaan autettua ihmisiä.
Enää ei puhuta mielenterveysongelmista vaan on pystytty erottamaan geneettisestikin periytyvät neurokirjon haasteet. Muutamassa julkaisussa on viitattu muoti-ilmiöön, mutta siitä ei ole kyse. Häiriöitä on ollut aina ja autisminkirjon diagnooseja sijaan on tehty mm skitsofrenia- tai MPD-diagnooseja.
Hoitamattomana neuropsykiatrinen häiriö oireilee muun muassa keskittymisen puutteena, ahdistuksena, masennuksena ja jopa itsetuhoisuutena. Pitkittyneessä tilanteessa lastensuojelu voi joutua turvautumaan voimakkaisiin ja kalliisiin keinoihin. Jos lapsen sijoitus maksaa keskimäärin 10000 euroa kuukaudessa perheapu ja säännöllinen nepsyterapia maksaa 1500 euroa kuukaudessa.
Hannu Lauerma rikosseuraamuslaitokselta mainitsee, että vangeilta löytyy paljon nimenomaan ADHD:ta, iso osa on koulussa ja nuoruudessa saanut paljon negatiivista palautetta, päihteet ovat auttaneet heitä jaksamaan, on helpompi keskittyä, ainetta saadakseen on tehtävä rikoksia, “itse lääkintään” johtava kierre pystyttäisiin katkaisemaan varhaisessa vaiheessa, antamalla apua lapsille ja nuorille, sekä suoraan perheisiin.
Yleisintä lienee, että opinnot ja työelämä häiriintyvät. Jotta hoidon alkuun päästäisiin nopeasti ja tehokkaasti tulisi diagnoosivaihetta tehostaa. Tämän hetkinen palvelupolku menee pääpiirteittäin seuraavasti: terveyskeskus, opiskelijaterveydenhuolto tai muu vastaava kirjoittaa lähetteen alkututkimuksiin, josta diagnostisiin tutkimuksiin on jopa kahden vuoden jono. Hoito aloitetaan yleensä lääkekokeiluilla, koska vaikka terapia olisi monelle tärkein hoitomuoto valtakunnallisesti terapian saamisen väylät ovat tukossa.
Diagnoosi on monelle alku ehjempään elämään, sillä lääkitykset ovat kehittyneet hyviksi ja erityisesti terapialla saadaan erinomaisia tuloksia aikaan. Kuitenkin suurena haasteena on, että toiminnan ohjauksellisista haasteista kärsivä asiakas diagnosoinnin jälkeen saa tehtäväkseen soittaa läpi yksityisten terapeuttien listaa, joista suurin osa ei voi tarjota edes jonotuspaikkaa. Tilanne terapian saannin suhteen on surkea, vaikka asiakkaalle annettaisiin kiireellinen lähete, terapeutteja ei yksinkertaisesti ole tällä hetkellä vapaana Turussa ainoatakaan, edes jonotuspaikoille ei pääse. Soittokierroksella selvisi, että yhdellä hyvinvointialueen reunakuntien terapeutilla oli vapaita aikoja, mutta hänelläkään ei ole Kelan säädösten mukaisesti mahdollisuutta ottaa etäasiakkaita.
Sekä neuropsykiatriseen valmennukseen tähtäävä koulutus, että terapian tarjoaminen ovat yksityisten käsissä. Kouluttautuminen on kallista, mutta toisaalta töitä riittää. Kun valmennuksen tarjoavat ovat yksityisiä toimijoita mitään yhteistä jonotusjärjestelmää ei ole luota, valmennuksen järjestyminen on lähes tuuripeliä.
Neuropsykiatristen häirilöiden varhainen toteaminen auttaa merkittävästi. Oikeanlainen lääkitys auttaa vaimentamaan impulsiivisuutta, joka on merkittävä osatekijä päihdeongelmissa ja rikosten synnyssä. Häiröiden varhainen toteaminen vaikuttaakin muun muassa:
- Lasten huostaanottojen määrään – Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista 62%:lla on todettu neuropsykiatrinen häiriö, kun tilanne eskaloituu tarvittaisiin lähitukea lapsi viedäänkin pois, joka voi olla erityislapselle erittäin haitallista, kun riistetään turvallisesta ympäristöstä
- Päihdeongelmien ehkäisyssä
- Opintopolun turvaamisessa – tällä hetkellä aikuisten neuropsykiatrisessa
- Vähentää rikosten syntyä – amerikkalaisessa tutkimuksessa jopa 70%:lla vangeista todettiin ADHD
Hyvinvointialue tarvitsee erillisen strategian neuropsykiatrisesti oireilevien henkilöiden hoitoon.
- Neuropsykiatrisesti oireilevien hoitoon pääsyä voi jouduttaa antamalla testauslomakkeet jo perustereydenhuollosta, jolloin yksi diagnosoinnin alkutapaaminen voidaan ohittaa
- Tarvitaan keskitetty ajanvarausjärjestelmä ja selkeä jonotusjärjestelmä niin diagnosointiin, kuin terapiaan
- Tarvitaan hvyinvointialueen itse järjestämää neuropsykiatrista terapiaa ja valmennusta yksityisten rinnalle
- Diagnosoinnin ja terapian jonot on purettava hoitotakuun mukaisiksi
- Tarvitaan lisäkoulutusta kautta hyvinvointialueen eri osa-alueilla neuropsykiatrisesti oireilevien ihmisten tunnistamiseen ja kohtaamiseen
- On varmistettava työntekijäresurssi ja huolehditaan työntekijöiden työssäjaksamisesta
- Huolehditaan neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten varhaisesta tuesta, vanhempien ja läheisten tukemisesta