Rohkea Itohan Okundaye, ihmiskaupan ääni – människohandelns röst

(Adresstext under också på svenska.)

Ihmiskauppa on tullut iholleni eri elämänvaiheissa. Nuorena asuimme perheen kanssa Bangkokissa, jossa tutustuin paikallisiin prostituoihin. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, sain kohdistettua palikoita paikoilleen, että ystäväni Nhokin perheen äiti ja sisko olivat ihmiskaupan uhreina Saksassa. Seuraavan kosketuksen ihmiskauppaan sain, kun ystäväni Kristina Junttila pyysi minulta apua toteuttamaan Turun taideakatemian lopputyötään aiheesta. Lilja 4ever -elokuva avasi viimein silmäni, jos eivät ne jo auki olleet, suosittelen katsomaan!

Olen jo vuosia halunnut tehdä jotain asian hyväksi. Nyt vuoden vaihteen jälkeen Itohan Okundayen tapaus tuli vastaan medioissa. Hän – erittäin rohkea nigerialainen nainen, antoi äänensä ihmiskaupan uhreille julkisuudessa. Viikonloppuna ystäväni Anna-Maria Rantalainen, jonka kanssa olimme 2016 Kreikassa pakolaisleirillä auttamistyössä, kirjoitti erittäin koskettavan kirjoituksen facessa siitä, miten oli avustanut pahasti viilleltyä ja arpista naista synnytyksessä doulana. Seurasi tapahtumaketju, joka johti siihen, että sain tietää Itohanin pakkopalautuksen olevan edelleen täytännössä ja mahdollinen palautus lähellä. Nyt pitäisi toimia!

Puhelinsoittojen jälkeen, sain yhteistyökumppaneita muiden puolueiden kansanedustajaehdokkaista, sillä tämän asian ei olisi hyvä leimautua yhden puolueen ajamaksi. Nykystatuksella on välistä vaikeampaakin hajoittaa kansalaisaktivismia, kun ”suuri yleisö” haluaa leimata sen poliittiseksi toiminnaksi. Tein adressin nettiin – jonka kutsun sinut nyt allekirjoittamaan ja tätä blogitekstiä jakamaan – sillä aika on käymässä vähiin. Adressiin keräämme nimiä ainoastaan yhden viikon ajan, tiistaihin saakka, keskiviikkona vien adressin sisäministeriöön.

Linkki adressiin

Me allekirjoittaneet vaadimme, että ihmiskaupan uhrin Itohan Okundayen pakkopalautus keskeytetään.
ADRESSIN NIMIENKERÄYSAIKA 26.2. SAAKKA, jonka jälkeen adressi toimitetaan sisäministerille.

Adress på svenska senare.

Itohan Okundaye on 16 -vuotiaana joutunut ihmiskaupan uhriksi lähdettyään ihmiskaupalle tyypillisesti valheellisten kertomusten – opiskelumahdollisuuden ja ammatin – perässä Eurooppaan pakotettuna maksamaan 40 000€ matkakulut prostituutiolla.

”Se oli todella rankkaa. Itkin jatkuvasti, en todellakaan ollut halunnut sellaista elämää.”

Itohan saapui Suomeen 2014 hakemaan turvapaikkaa. Helsingissä hän synnytti lapsensa, nyt 4-vuotiaan poikansa, joka on kasvanut suomalaiseen kulttuuriin. Itohan on noussut mediassa rohkeasti esiin omalla nimellään taistellakseen ihmiskauppaa vastaan, sekä tuomaan lisää tietoisuutta vaietusta ongelmasta.

Itohan Okundayen pakkopalautuspäätös on esimerkki suomalaisen oikeusjärjestelmän epäonnistumisesta. Itohan on palautettu kertaalleen Italiaan, josta hänet lähetettiin takaisin ja hän haki uudelleen turvapaikkaa ihmiskaupan uhrina. Asia käsiteltiin ilman kunnollista haastattelua ja hänelle mahdollisuutta kertoa tilanteesta. Palautuspäätös ei perustu hänen todelliseen henkilöhistoriaansa, vaan on tehty aiemman päätöksen pohjalta.

”En ole ollut viiteen vuoteen puhuttelussa. Miten päätöksen jonkun elämästä voi tehdä pelkän paperihakemuksen perusteella?”

Turvapaikanhakuprosessin takana on suuri kysymys: kenelle olemme valmiit tarjoamaan turvaa? Ihmiskaupan uhrit tarvitsevat turvaa. Suomessa syntyneiden ja kasvaneiden lasten tulisi saada kansalaisuus ja Suomen oikeusturva.

Link till petition

Itohan Okundaye har som 16-åring blivit ett männskohandelsoffer som begett sig på väg till Europa och litat på de lögner som är typiska för männskohandeln dvs löften om studiemöjligheter och yrke. Hon har blivit tvungen att betala € 40.000 i resekostnader genom att blivit tvingad till prostitution.

”Det var verkligen hårt och omänskligt. Jag grät hela tiden, jag hade verkligen inte velat ha ett sådant liv.”

Itohan anlände 2014 till Finland för att söka om asyl. Hon födde sin nu 5- åriga son i Helsingfors. Pojken har växt upp i den finländska kulturen. Itohan har modigt trätt fram i media för att med eget namn kämpa mot männskohandeln, samt för att föra fram mera kunskap om detta problem som tigits ihjäl.

Beslutet om att Itohan skall returneras är ett exempel på ett misslyckande inom det finländska rättsväsendet. Itohan har redan en gång blivit sänd till Italien och de italienska myndigheterna sände henne tillbaks till Finland, där hon på nytt ansökte om asyl som offer för männskohandel. Ansökan gjordes utan en ordentlig intervju, man gav henne inte heller en möjlighet att berätta om situationen. Utvisningsbeslutet grundar sig inte på hennes verkliga personliga historia, utan har gjorts på tidigare fattade beslut.

”Jag har inte blivit förhörd under fem år. Hur kan man göra ett beslut om en mänskas liv bara på grund av en pappersansökan.”

Bakom processen om asylansökningarna finns en stor fråga: åt vem är vi beredda att ge asyl ? Offren för männskohandel behöver trygghet. De i Finland födda och uppvuxna barnen bör få finskt medborgarskap och finskt rättsskydd.