Tulevaisuus ei kaipaa lisää menneisyyttä. Kun ehdotetaan parannuksia vähävaraisten ja syrjäytyneiden tilanteisiin tuntuu, että vastareaktio on usein pelästyminen ja puolustusasemiin asettuminen. Varsinkin, jos tuilla elävä henkilö sanoo olevansa tyytyväinen tilanteeseensa, nousee vastareaktiona vihaa veronmaksajien rintamalta.
Tämä lisää vettä myllyyn, syrjäytymisestä puhutaan itse aiheutettuna ja siten ansaittuna ongelmana. Koetaan, että köyhien auttaminen on itseltä pois. Pelätään, että oma veroprosentti nousee. Kuitenkin koko kansantalouden, jopa bruttokansantuotteen näkökulmasta on yhteiskunnalla terveempi pohja silloin, kun köyhyyttä ei ole, kun ihmiset pystyvät maksamaan itse omat laskunsa, kun ei tarvitse täristä kylmästä ulkona leipäjonoissa. Perustoimeentulo pitää taata koko kansalle – terveydenhoito, asunto, ruoka ja mielekäs työ.
Miten köyhyyttä aiheuttaviin ja ylläpitäviin ongelmiin tulisi puuttua?
Tärkeimpänä: Toimivan yhteiskunnan pohjan pitää olla vakaa. Meidän tulee huolehtia niistä, joilla on vaikeinta – sairaista, yksinhuoltajista, vanhuksista, opiskelijoista, syrjäytyneistä, asunnottomista, jne. Todellinen hyvinvointi on koko kansan hyvinvointia, ei ainoastaan pienen eliitin.
Ongelmat köyhyyden poistamisessa ovat mm: päättäjien asenteet, vastakkainasettelu veronmaksajat/tukien saajat, pakkokeinojen liiallinen käyttäminen (aiheuttaa lisää ahdistusta, syrjäytymistä), verovarojen suuntaaminen pääpainona taloudellinen kehitys, näköalattomuus ja kokonaisuuden ymmärryksen puute, kokemuspohjaisen tiedon puute päätöksenteossa, Suomen taseen ja varallisuuden valuminen ulkomaille ja yksityisomistukseen.
Jokaisen ihmisen tarina on erilainen. Elämän käänteet eivät ole aina suunniteltavissa, nurkan taakse ei näe. Me emme ole tuomareita toisillemme. Meidän tehtävä ei ole arvioida kenen tarina on oikea ja kenen väärä. Jokaista, joka taistelee köyhyyden kanssa, tulee tukea pääsemään eteenpäin polullaan, oli sitten köyhyyden pääsyynä sairaus, läheisen kuolema, peliriippuvuus, yksinhuoltajuus tai mikä tahansa.
Ihmisen perustarpeita on voida kokea olevansa hyödyllinen. Syrjäytyneiden henkilöiden elämää tulisi tukea niin, että heillä on mahdollisuus tulla mukaan yhteiskuntaan. Tässä yhteiskunnan pitää muuttaa asennettaan ja olla vastaanottava, sillä kuka haluaa mukaan yhteiskuntaan joka on vihamielinen, luotaantyöntävä ja pilkallinen?
Rahallinen tuki on tärkeää, perustarpeet on saatava tyydytettyä, mutta myös yhteiskunnan asenne on ratkaiseva. Kun hakee apua ja vastassa on virkamies, joka ylenkatsoo ja väheksyy, syrjäytyneet henkilö vajoaa syvemmälle pahaan oloon. Köyhyyden poistamiseen tärkeitä kulmakiviä ovat yhteiskunnan yhtenäisyys ja erilaisuuden hyväksyminen. Kun nämä tukipilarit ovat pystyssä, silloin todellinen muutos, rakenteellinen hyvinvointi, voi alkaa.
Summa summarum: Köyhyyden poistaminen on rakenteellisen hyvinvoinnin pohja. Jotta rakenteet kantavat tämä työ tulee tehdä kunnolla, muuten lopulta koko rakennelma sortuu. Tilanne huononee tällä hetkellä, mutta vielä ei ole myöhäistä puuttua kehitykseen. Köyhyyden poistoon vaaditaan yhteinen tahtotila. Jos otamme asian päämääräksi, se on mahdollista. Köyhyyden poistaminen luo lisää vaurautta, kun kansa voi hyvin ja jaksaa panostaa myös yhteisen hyvinvoinnin eteen.
Yhteiskunnallinen muutos lähtee sydämestä – sinun ja minun. Vanhat kaunat menneisyyteen ja vahvoina kohti tulevaisuutta! Toisaalta meillä on menneisyydessä paljon taitoja ja yhteishengeltään hyvää kulttuuria, joka olisi tärkeä säilyttää ja saada takaisin.
